Suurpetoja ja niiden metsästystä on ollut aina
Suurpedot ovat eläneet ihmisen rinnalla Suomessa niin kauan kuin täällä on ollut asutusta. Ne kuuluivat pitkään osaksi arkea – usein kunnioitettuina, joskus pelättyinä. 1900‑luvun alussa niiden kohtalo näytti synkältä, kannat romahtivat ja monin paikoin suurpedot hävisivät lähes kokonaan. Nyt tilanne on toinen. Suurpedot ovat palanneet luontoon ja keskusteluun siitä, miten ihmisen ja suurpetojen yhteiseloa tulisi hoitaa. Tässä jutussa käsitellään ajankohtaisina petoina erityisesti karhua ja ilvestä.
Suurpedoilla on ollut suomalaisten keskuudessa erityinen asema kautta historian. Niihin on kietoutunut paljon uskomuksia, arvostusta ja pelkoa. Nykypäivänä ne herättävät myös paljon keskustelua, varsinkin kun viimeisinä vuosikymmeninä niiden määrät ovat kasvaneet huomattavasti ja erilaisia kohtaamisia on tullut.
1900-luvun taitteessa kaikki suurpedot hävitettiin lähes sukupuuttoon, mutta ne alkoivat elpyä 60-luvulta lähtien rauhoituksen ja metsästyksen säätelyn myötä. Karhuja ja ilveksiä ryhdyttiin metsästämään 2000- luvulla kantojen ollessa vielä uhanalaisia. Metsästystä kuitenkin toteutettiin siten, että samalla molempien lajien kannat kasvoivat elinvoimaisiksi. Tämä on ihan tavallista säädellyssä metsästyksessä: metsästetään yksittäisiä yksilöitä, mutta samalla kasvatetaan kantoja.
Kuva 1. Ilveksen kannan kehitys vuosina 1998 – 2024
2000-luvulla ilveskanta on kasvanut voimakkaasti, samalla kun sen metsästystä on harrastettu aivan viime vuosiin asti. Luonnonvarakeskuksen kanta-arviossa kuvaajan jyrkkä kasvukäyrä kertoo kannan kasvusta kun metsästys on käytännössä estetty vuodesta 2023 eteenpäin.
Kuva 2. Karhun kannan kehitys vuosina 2004 – 2026
2000-luvulla ilveksen saalismäärä on vaihdellut 570:stä noin 200 yksilöön, mutta vuodesta 2023 pyynti on ollut käytännössä estetty. Karhukannan kehitys on ollut hyvin samanlainen. Kanta on kasvanut jatkuvasti 2000-luvulla, samalla kun niitä on metsästetty säädellysti. Vuosittainen saalis on ollut vuoteen 2022 asti noin 200-400 yksilön välillä. Taulukossa 1 on esitetty tarkemmin luonnonvarakeskuksen kirjaamia saalistilastoja.
Taulukko 1. Ilveksen ja karhun vuotuiset saalismäärät luonnonvarakeskuksen tilastopalvelusta
| Saalismäärä | ||
| Vuosi | Karhu | Ilves |
| 2014 | 121 | 547 |
| 2015 | 126 | 425 |
| 2016 | 179 | 570 |
| 2017 | 241 | 455 |
| 2018 | 338 | 260 |
| 2019 | 305 | 192 |
| 2020 | 350 | 263 |
| 2021 | 389 | 354 |
| 2022 | 140 | 275 |
| 2023 | 157 | 115 |
| 2024 | 74 | 48 |
| 2025 | – | – |
| 2026 | – | – |
Vuonna 2019 edellisessä IUCN:n arvioinnissa ilveskanta oli elinvoimaisinen ja karhu silmälläpidettävä. Tämänhetkisten tietojen mukaan karhukin olisi hyvin todennäköisesti elinvoimainen. Molempien kokonaiskanta on suuri, ne ovat laajalle levinneitä ja kannat ovat selvässä kasvussa. Karhulla erityispiirteenä on kuitenkin hitaampi lisääntyminen, sekä kannan voimakas painottuminen Itä-Suomeen. Emokarhut tekevät uusia pentueita 2-3 vuoden välein, mikä pienentää efektiivistä populaatiokokoa.
Vaikka populaatio onkin elinvoimainen, tämä tulee huomioida metsästyksen säätelyssä varsinkin harvemman kannan alueilla, missä pyynti tulisi kohdistaa ennemmin muihin kuin lisääntymisikäisiin naaraisiin. Lisäksi, kanta-arvioissa ja ennusteissa metsästyksen vaikutus tulisi huomioida tarkemmin. Arviointiin käytettäviä työkaluja tulisi päivittää siten, että saalisilmoitusten perusteella voitaisiin eritellä miten paljon esimerkiksi erauksen, täysikasvuisen uroksen, tai kaksivuotiaan naaraan ampuminen vaikuttaa kantaan paikallisesti ja minkälaisella aikajänteellä.
Karhun ja ilveksen metsästys on luvanvaraista ja säädeltyä, eikä se uhkaa kummankaan lajin elinvoimaisuutta. Kantojen kehitystä seurataan tiiviisti ja muutokset kantojen suuruudessa heijastuvat lupamääriin ja käytäntöihin. 1900-luvun alun kaltaista vainoa ei haluta toistaa ja näiden luontokappaleiden suojelulla nähdään nykypäivänä arvoa, myös metsästäjien keskuudessa.
Mikä merkitys tällä on? Jotkin tahot ovat esittäneet, että ilveksen ja karhun metsästyksen mahdollistaminen olisi jotenkin poikkeuksellista, vaikka tosiasiassa molempia lajeja on metsästetty koko 2000-luku kestävästi. Molempien lajien kohdalla kannan kehityksen tasapainottaminen olisi kannattavaa niin ekologisesta, turvallisuuteen liittyvästä kuin lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Myös poliisi on esittänyt huolensa kasvavista suurpetoihin liittyvien tehtävien määristä.
2000-luvulla harjoitettu metsästys osoittaa että se on toimiva tapa elää rinnakkain näiden hienojen luontokappaleiden kanssa, siten että lajit pysyvät elinvoimaisena.
Korjaus 5.5.2026: Karhun suojeluluokka oli silmälläpidettävä vuonna 2019.
Lähteet (4.5.2026):
Luonnonvarakeskus, tilastotietokanta, kala- ja riistatilastot https://statdb.luke.fi/PxWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__kal__mets/0600_mets.px
Luonnonvarakeskus, ilveskannan kehitys ja tila Suomessa vuonna 2025 https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/ilves/ilveskannan-kehitys-ja-tila-suomessa-vuonna-2025
Luonnonvarakeskus, Karhukannan kehitys ja tila Suomessa vuonna 2025 https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/karhu/karhukannan-kehitys-ja-tila-suomessa-vuonna-2025