Metsäkanalinnut ovat olleet merkittävä riistalaji Suomen historian aikana, ja niihin on liittynyt paljon erilaisia sanontoja ja uskomuksia. Määrät ovat laskeneet merkittävästi Suomessa 80 vuoden aikana. Syitä tähän on monia, mutta mikä on vaikuttanut eniten – metsästys, pienpedot vai elinympäristöjen muutos?
Metsäkanalinnuista kertovissa historiikeissa törmää usein kuvauksiin, miten runsas kanta on ollut aikoina ennen sotia. Nykypäivänä on vaikea kuvitella, että yhden metsästäjän vuotuinen saalis on voinut olla sadan linnun luokkaa, tai että metson merkitys riistalihana on ollut samalla tasolla hirven kanssa. Kantojen arviointi on aloitettu 60-luvulla ja määrät nykypäivään ovat pudonneet merkittävästi.
Ennen ampuma-aseiden kehitystä pyyntimuotona yleistä oli viritellä erinäköisiä ansalankoja ja pauloja kanalintujen kulkureiteille. Peltojen reunamilla kanalintuja saatettiin esimerkiksi ohjailla aidalla kulkemaan aukosta, johon oli ripustettuna paula. Sittemmin ampuma-aseiden yleistyttyä uusina pyyntimuotoina tulivat mm. kuvilla houkuttelu ja haukkuvalla koiralla pyynti, sekä talvisin puiden latvassa ruokailevien teerien pyynti.
70-luvulla katovuosina alettiin metsästysseuroissa herätä kanalintujen määrien putoamiseen ja jo silloin alettiin asettaa rajoituksia lintujen pyyntiin. Kanalintujen määrät vaihtelevat luontaisesti sykleittäin, mutta vuosikymmenten saatossa kannat ovat vähentyneet selvästi.
Vuodesta 2015 eteenpäin varsinkin teerien kanta on noussut, mahdollistaen monien mielestä jo katoavana kansanperinteenä pidetyn latvalinnustuksen tammikuun huurremaisemissa. Kuitenkin 2024 kannat kääntyivät jälleen laskuun, tarkoittaen todennäköisesti sitä, että lähivuosina kantojen syklissä ollaan menossa taas kohti katovuosia. Kolmiolaskentojen perusteella kanalintujen tiheyksissä voi olla myös suuria alueellisia eroja. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat yleensä olleet vahvinta metsäkanalintujen esiintymisaluetta. Metsäkanalintujen metsästysajat määritetään vuosittain elo-syyskuun vaiheessa ennen metsästyskauden alkua kolmiolaskentojen tulosten pohjalta.
Todellisuudessa metsästyksen vaikutus kantoihin on pieni, etenkin latvalinnustuksessa, missä työtä joutuu tekemään paljon edes yhden riistatilanteen saamiseksi. Metsähallituksen mukaan metsästäjät hiihtivät tammikuussa 2021 ~100 km yhden saaliin eteen. Kokonaissaalis koirasteerien osalta saalisilmoituksista oli silloin 140 yksilöä ja metsoja 197. Suurin verotus metsästyksessä tulee todennäköisesti metsästyskauden alussa syyskuussa, mutta toisaalta metsästys kohdistuu silloin luontaisesti eniten nuorempiin ja heikompiin yksilöihin.
Oulun yliopiston tutkielman mukaan metsästysverotus vaikuttaa negatiivisesti kanalintujen kantaan, mikäli metsästysverotus on yli 30% kannasta ja yli 15% verotuksella vaikutukset kompensoituvat osin. Erityistä huomiota verotuksen määrään tulee kiinnittää silloin, kun ollaan syklin pohjalla ja metsästys tulisi kohdistaa riistanhoidollisin periaattein nuoriin yksilöihin ja koiraisiin. Useimmissa metsästysseuroissa kanalintujen metsästykseen asetetaan lisärajoitteita ja kiintiöitä, maanomistajien ja metsästäjien usein tuntiessa paikallisen kannan tilanteen hyvin. Suurempi riski liialliseen verotukseen tuleekin todennäköisemmin valtion metsästysmailla, minne kiintiöitä ei juuri aseteta.
MMM:n metsäkanalintujen hoitosuunnitelmassa todetaan, että suurimpia tekijöitä kantojen heikentymiseen ovat olleet elinympäristön muutos ja sitä myötä myös kasvanut pienpetojen saalispaine. Metso suosii varttunutta metsää ja muutokset metsien rakenteessa ovat heikentäneet soidinalueita. Teeri on ehkä sopeutunut lajeista parhaiten, suosiessaan puoliavoimia metsiä ja reunavyöhykkeitä.
Ympäristön muutokset ovat vähentäneet kanalintujen metsistä suojaisuutta ja ravintoa, mutta myös parantaneet petoeläinten mahdollisuuksia. Pedoista eniten kanalintuja saalistavat kanahaukka, sekä näätä ja kettu. 80-luvulta lähtien on kuitenkin tapahtunut myös muutoksia parempaan, kun metsien hoidossa on alettu huomioida em. asioita, lainsäädännön ja suositusten kautta. Metsänomistajille nykyään luonto- ja virkistysarvot näyttelevät aiempaa suurta roolia.
Ilmastonmuutos on myös osaltaan vaikuttanut metsäkanalintuihin. Keväät ovat nykyään arvaamattomia ja säät vaihtelevat merkittävästi. Talven lyhentyminen on aikaistanut teerien pesintää ja heikentänyt poikastuottoa, sekä kylmät keväät vähentävät hyönteisten määrää poikasten varhaisessa kehitysvaiheessa. Joissain lähteissä mainitaan myös metsien ojituksen muodostavan riskejä kanalinnun poikasille, joko niiden hukkuessa ojiin tai niiden vähentäessä hyönteisten määrää pesintäalueilla.
Riistainfo.fi: metsästysaikojen määrittäminen
https://www.riistainfo.fi/vastuullinen-metsastaja/vastuullinen-metsakanalinnustaja/metsastysaikojen-maarittaminen
Oulun yliopisto: Metsästyskuolevuuden vaikutus metsäkanalintuihin, Marjo Heikkinen
https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/14533/nbnfioulu-201912203380.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Large-scale drainage and breeding success in borealforest grouse. Ludwig et al. 2008
https://besjournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/j.1365-2664.2007.01396.x
Metsäkanalintujen metsästystavat Suomessa, metsästäjä-lehti