Miksi metsästät?

En halua tappaa Suomen susia olemattomiin – enkä mitään muutakaan lajia. Miksi haluaisin?

Metsästäjänä välitän ennen kaikkea luonnon hyvinvoinnista, ja siihen kuuluvat myös vahvat ja hyvinvoivat riistakannat.

Ylipäätään on mielestäni vaarallista ja lyhytkatseista tulkita motiiveja kokonaisen ryhmän puolesta. Tehdessäni humanitaarista työtä huomasin, että ihmisillä on siihen hyvin henkilökohtaisia ja erilaisia syitä. En voi arvostella ketään niiden perusteella tai asettaa samaa asiaa tekeviä ihmisiä arvojärjestykseen sen mukaan, mikä heitä motivoi.

Sama pätee luonnon hyväksi tehtävään työhön. Arvostan valtavasti kaikkia luonnonsuojelijoita ja heidän pyrkimyksiään auttaa luontoa voimaan paremmin. Uskon, että näennäisesti vastakkaisilla puolilla olevilla on monesti enemmän yhteistä kuin he itse huomaavatkaan. Äärilaidat vain huutavat kovimmin – molemmilla puolilla.

Koen metsästäjänä olevani itsekin luonnonsuojelija. Teen joka viikko, välillä päivittäin, jotain lähiluontoni hyväksi. Osa siitä liittyy metsästykseen, osa ei. Pyydän esimerkiksi minkkejä ja supikoiria – molemmat vieraslajeja – jotta kotijärvemme vesilinnut voisivat paremmin. Samaan hengenvetoon totean, että lopetin vesilintujen metsästyksen, koska alueemme kannat eivät mielestäni tällä hetkellä kestä sitä.

Tässä kohtaa minulta yleensä kysytään, metsästäisinkö vesilintuja, jos kannat sen sallisivat. Vastaan, että mahdollisesti – mutta se ei ole toimintani lähtökohta.

Vietän metsällä paljon aikaa eläimiä tarkkaillen ja niiden sielunelämään tutustuen. Suurpetoyhdyshenkilönä olen päässyt seuraamaan myös suurpetoja, välillä hyvin läheltäkin. Tämä on kasvattanut kunnioitustani niitä ja kaikkia muitakin eläimiä kohtaan. Suurpetojen tarkkailu on syventänyt myös ymmärrystäni metsästyksestä. Hahmotan nyt paremmin, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen niinkin monimutkaisessa kokonaisuudessa kuin luonto. Metsästys on osa sen kiertokulkua. Se on aina ollut ja on edelleen täysin luonnollinen asia.

Metsästys on muuttanut myös ruokavaliotani: lihansyöntini on vuosien varrella vähentynyt paljon, ja nykyään suurin osa ruoastani on kasvisruokaa. En kuitenkaan ole luopumassa lihasta kokonaan, ja metsästys on minulle sopiva tapa hankkia se liha, jonka syön.

Ihmisen ei mielestäni kuulu eristäytyä luonnosta, vaan olla osa sitä ja elää sen kanssa rinnakkain ja vuorovaikutuksessa. Sen voi tehdä kestävästi, olit sitten lihansyöjä tai kasvissyöjä. Keräilyn lisäksi ihminen on metsästänyt aina, kun riistakannat ovat sen sallineet, ja se on minusta edelleen täysin luonnollista. Yhtä luonnollista on kasvissyönti, ja ymmärrän nykyään entistä paremmin niitä, jotka ovat valinneet sen polun.

En puhu kaikkien metsästäjien puolesta, mutta tiedän, etten ajattele näin yksin. Toivottavasti ymmärrät nyt hieman paremmin, miksi minä metsästän.