Siirry sisältöönRadikaalin asiallisia kysymyksiä ja vastauksia metsästyksestä ja sen ympäriltä.
Riekko lumihangessa

Linnanjuhlien riekot: Miksi uhanalaista lajia saa metsästää?

Riistakannat ja kestävyys

Viime viikolla linnanjuhlien menussa uutisoitiin olevan tarjolla Ylä-Lapista ansapyydettyä riekkoa, ja somessa tunteet kuohahtivat.

Riekko on yksi maamme viidestä metsäkanalinnusta, ja sen kanta on viime vuosikymmeninä taantunut niin rajusti, että lajin uhanalaisuusluokitus on muutettu vaarantuneeksi. Riekko siis lasketaan uhanalaiseksi lajiksi. Tästä herääkin luontevasti ja ymmärrettävästi kysymys: miksi uhanalaista lintua saa metsästää?

Riekko kesäpuvussa kivikkoisella tunturikankaalla

Suomessa metsäkanalintujen metsästystä säädellään lajien alueellisen kannan mukaan. Lintukantojen vaihtelua kartoitetaan kesäisin kolmiolaskennoilla, joiden tulosten perusteella asetetaan alueelliset lajikohtaiset metsästysajat. Jos jollakin alueella jonkin lajin kanta voi hyvin huonosti, sen metsästys kyseisellä alueella voidaan kieltää seuraavalta metsästyskaudelta kokonaan. Terveen kannan alueille metsästysaika voidaan asettaa käytännössä 1-7 kk ajaksi, kannan koosta ja lajista riippuen.

Tämän lisäksi riekonmetsästystä ymmärtääkseemme on tärkeää hahmottaa lajin uhanalaisuuden merkittävimmät syyt. Kaikkien kanalintujemme tavoin maankäytön muutokset, taudit ja petokantojen kasvu vaikuttavat myös riekkokantoihin. Lisäksi ilmastonmuutoksella on erityinen vaikutus tuntureidemme pieneen kanalintuun.

Riekko valkoisessa talvipuvussa lumella

Riekko on kiirunan ohella siitä ainutlaatuinen lintu maamme luonnossa, että talvisin se vaihtaa sulkapeitteensä värin vitivalkoiseksi. Eteläisemmän suomen vähälumisina talvina valkoisena hohtava lintu on helppo saalis niin sulalla maalla vikkelästi liikkuville pedoille, kuin myös riekkoja saalistaville petolinnuille. Lumivalkoiset linnut ovatkin hävinneet suuresta osasta maatamme pysyvän lumipeitteen mukana.

Pohjoisessa, jossa talvisin on yhä pysyvä lumipeite, riekon kanta on elinvoimainen ja vaihtelee normaalien luonnon syklien mukaan muutaman vuoden välein, mm. petokannoista ja taudeista riippuen. Näin ollen, vaikka riekko täysin rauhoitettaisiin pohjoisessa, se ei palauttaisi valkeaa lintua etelän synkkiin talvimetsiin.

Riekonmetsästys on kuluvalla metsästyskaudella sallittua Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella. Pisimmillään kausi on Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa, jossa myös riekon ansapyynti on paikallisille sallittua. Kuluvalla metsästyskaudella riekkoa metsästetään näillä alueilla 10.9.-31.3.

Lue myös

Riistakannat ja kestävyys

Ajatuksia vesilinnustuksesta

Metsästysseurat rajoittavat kanalintujen metsästystä oma-aloitteisesti paikallisen kannan mukaan. Miksi samaa harkintaa ei käytetä vesilintuihin? Ruokinta ei kasvata kantoja, vaan keskittää linnut. Vastuu vesilintukantojen turvaamisesta on metsästäjillä itsellään – ei uusissa valtakunnallisissa rajoituksissa.

Riistakannat ja kestävyys

Metsäkanalinnut - historia ja kantojen kehitys

Metsäkanalintukannat ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä, mutta syyt taustalla ovat moninaisia. Metsästys, elinympäristöjen muutokset ja lisääntynyt petopaine kietoutuvat kokonaisuudeksi, joka vaatii tarkkaa tarkastelua – erityisesti kestävän riistakannan näkökulmasta.