Sanassa ”metsästys” on paljon sisältöä. Metsästys ei ole ympäriinsä ampumista ja kaiken liikkuvan tappamista. Se sisältää paljon tietoa, taitoa, muistoja ja kokemuksia. Se sisältää paljon sellaista, mistä suurin osa meistä ihmisistä on jo alkanut vieraantua.
Monena syksynä on tullut räpellettyä minkkiloukkujen kanssa ilman merkittävää tulosta. Halu lintukantojen suojeluun on kova, mutta viikosta toiseen jalmari huutaa tyhjyyttään. Nyt selvitetään alan osaajalta, miten näitä vieraspetoja tehokkaimmin pyydetään.
Kankea ja paikallisesti epätarkka uhanalaisuusarvio ei yksistään ole järkevä peruste eläinlajin täysrauhoitukselle. Avaamme tässä kirjoituksessa, miksi joidenkin uhanalaiseksi luokiteltujen lajien metsästyksen kieltäminen ei yksinkertaisesti kannata, sekä miten uhanalaisuus yleensä määritellään.
Metsäkanalintukannat ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä, mutta syyt taustalla ovat moninaisia.
Metsästys, elinympäristöjen muutokset ja lisääntynyt petopaine kietoutuvat kokonaisuudeksi, joka vaatii tarkkaa tarkastelua – erityisesti kestävän riistakannan näkökulmasta.
Hylkeenpyyntikausi alkoi 16. huhtikuuta. Hylkeenpyynti on osa suomalaista rannikkokulttuuria ja sitä perustellaan nykyään erityisesti kalastuksen suojelemisella.
Viime viikolla linnanjuhlien menussa uutisoitiin olevan tarjolla Ylä-Lapista ansapyydettyä riekkoa, ja somessa tunteet kuohahtivat.
Luonnonsuojelu ja eläinsuojelu ovat molemmat tärkeitä toimia. Ne eivät aina kuitenkaan täydennä toisiaan, vaan ovat joskus ristiriidassa ja ne joskus sekoitetaan keskenään.
Karhunpyynti alkoi tänä vuonna poikkeuksellisesti vain poronhoitoalueella, kun muualle Suomeen ei lupia myönnetty kuin yksi, yhteensä kymmenelle karhulle.